ARS NOVA 50 JUHLANÄYTTELY

ARTO VÄISÄSEN MIETTEITÄ

Kaksikymmentä vuotta sitten pari vuotta Savonlinnassa asuneelle ja silloin myös Ars Novan jäsenenä olleelle on 50-vuotisnäyttelyn rakentaminen ollut hieno kokemus ja luottamustehtävä. Yritys oli paneutua tehtävään mahdollisimman huolella.

Seinäpintaa oli tarjontaan ja tasoon nähden niukalti, jotentehtävä ei siltä osin ollut helppo. Oli tehtävä valintoja näyttelykokonaisuuden ehdoilla. Sisältö ja merkitykset ratkaisivat viime kädessä valinnan. Sisältöjen rinnastukset houkuttelivat laittamaan eri taiteilijoiden teoksiavuoropuheluun, esimerkkeinä voisi ottaa muutaman.

Puutarhat ja niiden aidat huokuvat järjestystä jatuvallisuutta geometrisin labyrinttimaisin muodoin. Puutarhan porteille jaliepeille on työntyneenä pakolaisten teltat samankaltaisin rytmein. Aivan kuin

ne olisivat jo vallannet puutarhan lepotuolinkin.

Tuohi jo materiaalina muodostaa lehtometsän tapahtumineen, sen reunalla hyörää ja pörisee mehiläiset, elintärkeät pölyttäjät.

Sähkösinkitty pelti ja teräs teosten materiaalina soi omaa visuaalista musiikkiaan, jossa esineistö on kuin naishaarniska palasina muodostaen outojaolioita. Miehen on tehtävä mikä miehen on tehtävä. Kynnettävä itäsuomalainenkivinen jankkosavikko, äes muuttuu linnuksi ja lentää kauas pois, jättenjälkeensä vanhat rakennukset autioitumaan ja pellot metsittymään.

Mies maalaa ja piirtää unelmiensa naisen, se kertoo paljonenemmän tekijästään (ollen siten myös omakuva). Teos on siltana juhlavuodenomakuvaseinään. Jokainen työ näyttelyssä onkin jonkinasteinen omakuvatekijästään. Siksi se on niin rehellistä ja konstailematonta.
Onnea 50 vuotiaalle Ars Novalle

Arto Väisänen